| Texts
in english
In
easter suburb of the city Helsinki, with artist
Sami Sarasalo and Riitta Shildt, we started
our expedition late in the evening.
In middle of the summer we have here
luminous nights. We rode old junk bicycles
(thease artists use junk material also in
their art works). This forest area is grove.
It is situated near the nature reserve of
Viikki in the city of Helsinki. There are
also little village of summer cottages. Or
maybe it is better to call thease little buildings
huts. They are very originell buildings.
This
outdoor creation area is very rich in nature.
One reason why the artists have build an exhibition
in this area is nature conversation. The exhibition
tries to rise discussion how valuable this
kind of area is near centre of the city.
photo:
Lea Turto
photo: Lea
Turto
Tuija
Lindfors 2003
"Sotka",
the bird from mythology of Kalevala. Materials
of this work are from natur: dried up branchs,
cones and feathers.
Kaleva
is our national epic.
photos:
Lea Turto
|
Näyttelyretkellä:
Sami Sarasalon ja Riitta Shidtin kanssa polkupyörärämillä
matkalla itä-Helsingissä, Juhannuksen alla,
alkuyön tunteina.
Retkemme
polkupyörällä alkoi Hiihtäjäntieltä Herttoniemen
Metroaseman läheltä. Ulkoilureittikarttamme
oli puutteellinen. Ihan alussa oli jo pakko
pysähtyä ja etsiä kamera sillä rantamaisemassa
olin näkevinäni Akseli Kallen-Gallelan "Ainon"
kahlaavan vedessä pakoon Väinämöistä, joka
veneen laidan yli yrittää saada "Ainosta"
otetta. Maisema oli kuin Kultakautemme maalauksista
peräisin. Minulle maisema olisi suojelun arvoinen
kansallismaisemanamme, mutta asiaa voi katsoa
monelta kantilta kuten myös arvoalueena, jota
ei ole vielä täysin hyödynnetty kaupunkikaavoituksessa
rakennusalueena.
Kivinokan
kasvillisuus on lehtoa. Se sijaitsee Viikin-Vanhankaupungin
lahden luonnonsuojelualueen kupeessa. Alueella
kulkee opastettu luontopolku. Sen lisäksi
alueelle on kehittynyt kesämajakylä, jossa
sadat omaperäisesti rakennetut pienet mökit
sulautuvat luontoon.
Kivinokan
luonto on rehevää ja jylhää: monipuolista.
Alueen hoidossa kunnioitetaan luontoa,
tuhoamatta liiallisella hoidolla luonnon tilaa.
Helsingissä on niin paljon asukkaita, että
välillä ihmetyttää, etteivät nämä luonnonkauniit
alueet ole ulkoilijoiden ja turistien tallomia.
Aloitimme retkemme illalla noin kymmenen aikaan.
Juuri ennen Juhannusta yöt ovat valoisia.
Tapasimme usean kilometrin pituisella retkellämme
vain kolme muuta alueella liikkuvaa ryhmää.
"Sotka
on laskeutunut" Tuija Lindfors
2003 luonnonmateriaalieos:
kuivia oksia, käpyjä ja sulkia.
Katseltuani
polulla käärmemäisiä puunjuuria sulautui tämä
teos niin hyvin ympäristöönsä,
että ensimmäinen ajatukseni oli hihkaista:
katsokaa puunjuurta, joka muistuttaa viikinkien
veneen kaulaa. Vasten valoa työ sulautui täysin
luonnon ihmeellisten mielikuvitusta lietsovien
muotojen joukkoon ja ajattomuuteen, joka paikassa
oli. Sen astisen luontoretkeilymme tunnelmat
tiivistyivät ja kulminoituivat teoksen ääressä.
Ikimuistettava elämys. Kiitos taiteilijalle.
Paikassa näytti olevan kaatuneita puunrunkoja,
joista taiteilija oli leikannut kuivuneita
kuusenoksia ja sitonut linnun siivet. Tässä
tapauksessa luonnosta löytyvät jäljetkään
eivät häirinneet. Koriin,
linnun selkään, oli kerätty käpyjä.
Hieman
teoksen taikaa vähensi huomio, että risut
oli sidottu rautalangalla. Toisaalta tämä
taide ei ole pysyvää, eikä taiteilijalle tuloja
tuovaa. Vaativat tekniset ratkaisut ovat siksi
mahdottimia taiteilijoille.
Tunnustanpa,
etten kansalliseepostamme suinkaan tunne ja
Sotka on tutumpi huonekaluliikkeenä sekä laivan
nimenä kuin lintuna. Siispä tässä linkki Kalevala
runoihin ja lainaus ensimmäisestä runosta,
jossa Sotka on osallisena maailman luomisessa.
Linkki
Kalevala runoihin, Lainaus
Kalevalasta:
.....
Lenti
iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.
Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."
Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman
impi,
nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta
kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman
impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi...
Tässä
tunnelmassa heräsi halu yrttien keräämiseen
Juhannukseen
liittyy myös taiat: tässä linkki (kyynpäitä
ja karhunkynsiä). Myös Viikinkikulttuurista
löytyy artikkeleita tästä osoitteesta.:Historian
elävöittämisyhdistys, Harmaasudet
|
